”Yöllä yököt lentelevät, päivällä paremmat linnut”

Mikä eläin on pienimmillään niin pieni, että se mahtuu vaikka tulitikkulaatikkoon mutta suurimmillaan niin suuri, että sen siipien kärkiväli voi olla jopa 2 metriä? Ja nyt siis puhutaan ihan täysikasvuisista yksilöistä. Lisävihjeitä jos kaipaat, niin samainen eläinlaji on myös maailman ainoa nisäkäs, joka osaa lentää, ja se havainnoi ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Joko arvaat? Ai, et vieläkään. No seuraava vihje johdattaa sinut taatusti oikeille jäljille: tämä lentävä nisäkäs on usein yhdistetty verta imeviin vampyyreihin, onpa sitä joskus syytetty paholaisen kätyriksi. Nyt varmasti tiedät, mistä eläimestä on kyse, no tietenkin… lepakosta! Dydydydydydydydy Batmaaaannn!

Lepakot ovat siitä hassuja otuksia, että niitä harvemmin pääsee ihan omin silmin luonnossa näkemään, lepakko-ystävämme kun eivät juurikaan perusta valosta ja näin ollen ne liikkuvat mieluummin öiseen aikaan pimeällä. Toisaalta Suomen pitkät ja ainakin lepakoiden mielestä hieman turhan kylmät talvet aiheuttavat sen, että lepakot viettävät suuren osan vuodesta talvihorroksessa. Usein talvihorros kestää melkein puoli vuotta. Jos siis olet päässyt bongaamaan ihka aidon, elävän lepakon luonnossa, voisit jopa onnitella itseäsi, näin ei nimittäin tapahdu ihan joka päivä.

Lepakoiden kiehtovuutta lisäävät monet uskomukset ja tarinat, joita lepakoihin on vuosisatojen ajan liitetty. Esimerkiksi joillakin Meksikon alueilla lepakoita palvotaan jumalina, joilta anotaan suojaa vihollista vastaan sekä yleistä onnea ja hyvää satoa. Kiinassa ja Japanissa lepakko on kuvannut onnea, ja esimerkiksi kiinan kielen sana ”fu” tarkoittaa sekä lepakkoa että hyvää onnea. Amerikan intiaanit ovat puolestaan pitäneet lepakkoa merkkinä sateesta.  Lepakon syntyynkin liittyy monenlaisia tarinoita, joista yhteen myös otsikko viittaa. Meillä täällä Suomessa on joskus uskottu, että lepakko on pirun aikaansaannos. Piru oli nimittäin ihastunut pääskyseen ja halusi itsekin tehdä samanlaisen olennon. Lopputulos ei kuitenkaan ollut aivan pirun toiveiden mukainen, vaan luomistyön tuloksena oli lepakko, jonka pettynyt ja kiukkuinen piru määräsi lentämään öisin, jottei hänen epäonnistunut yrityksensä osuisi kaikkien silmiin.

Mutta jos lepakoita ei ole koskaan polullesi eksynyt, niin nyt on suorastaan loistava tilaisuus aloittaa tutustuminen lepakoihin suuntaamalla oma kaikuluotaus kohti Pohjois-Karjalan museota. Luonnontieteellinen keskusmuseo on tuottanut upean näyttelyn, Vampyyrien varjostamat – lepakoiden salainen maailma, näistä varmasti meille monille hieman tuntemattomammista eläimistä. Näyttelyssä on esillä tietoa lepakoiden evoluutiosta ja biologiasta, Suomen lepakoista, lepakkotutkimuksesta ja ihmisen suhteesta lepakoihin. Eikä toki Batmaniakaan ole unohdettu!

Ja ihan vinkkinä vain, että lepakkopöntön rakennusohjeet pääsivät jo yhdessä vaiheessa tyystin loppumaan, mutta nyt niitä on taas näyttelyssä tarjolla. Joten jos haluat omasi, niin olepa nopea!

Mediatutkija, tiedemies ja myyttientutkija pohtivat lepakoiden syvintä olemusta museon lepakko -näyttelyssä.

Ulla

Ps. Näyttely on esillä aina 18.1.2015 saakka, joten jos joululomalla iskee tekemisen puute, niin tervetuloa!

Viitisen päivää taidemuseolla

Olin viisi päivää TET-harjoittelussa Joensuun taidemuseolla, kannattiko? – Minä sanon, että ehdottomasti kannatti. Jopa minunkaltaiseni hiljainen ja herkkä tyttö selvisi pelkillä hyvillä kokemuksilla.
 
Pääsin tekemään asioita, joita en olisi ihan ensimmäiseksi voinut kuvitella museotyön osaltaan olevan. Nämä viisi päivää muuttivat kokonaan käsitykseni museotyöstä ja sen tuomista tehtävistä. Olin ennestään luonut yleisestikin työelämästä stereotyyppisen kuvan: työntekijä on erikoistunut vain yhteen asiaan ja tekee sitä sen seuraavat 30 vuotta, – Todellisuudessa tuo stereotypia on joissakin tapauksissa jokseenkin valhetta.

Tämän TET-jakson aikana opin kuinka museotyö toimii. Se ei ollutkaan pelkkää asiakkaiden kanssa työskentelyä, kuten olin aluksi kuvitellut. Siihen liittyy paljon muutakin. Museoissa on paljon ihan erilailla kouluttuneita ihmisiä, jotka tekevät paljon työtä museon sisällä, mutta myös ulkopuolella. Aikataulusuunnitelmat ovat tärkeä osa työskentelyä, jotta kaikki saataisiin tehtyä ajoissa ja oikeassa järjestyksessä.

Mutta entäpä minä? Millainen mieli jäi yleisesti TET-jaksosta? – Mahtava. Minua ilahdutti se, että henkilökunta oli hirmu mukava ja otti minut avosylin vastaan. Uskalsin jopa avata suutani vieraille ihmisille, jota en yleensä tee. Lisäksi pääsin eroon inhottavista ennakkoluuloistani, joita tavallisena suomalaisena muodostan lähes joka asiasta.

Jakson aikana tekemäni tehtävät olivat mielenkiintoisia ja juuri sopivia minulle. Ne eivät olleet liian haastavia, mitä olin ennen TET-jakson alkamista pelännyt. Lisäksi sain tasavertaisesti itsenäisesti tehtäviä kirjoitustehtäviä kuin hieman sosiaalisempaakin tehtävää. Eikä varastonkaan siivoaminen ollut tylsää, koska sitä muutenkin tykkään siivota ja järjestellä tavaroita.

TET-jakso taidemuseolla lisäsi paljon työkokemustani ja rohkaisi minua sen verran, että taidankin hakea ensi kesänä kesätöitä. Lisäksi se laajensi yleissivistystäni ja toimi hyvänä pohjana ehkä tulevalle tulevaisuuden ammatilleni. Aivan kuten olin saanut ennen jaksoa kuulla, useat museot ovat mukavia TET-paikkoja ja niihin kannattaa hakea myös kesätöihin. Viihdyin oikein hyvin viisi päivää taidemuseolla ja minusta tuntuu, että viihdyin ihan liiankin hyvin, sillä oikeastaan en haluaisi palata taas ensi viikolla koulunpenkille. Olisin voinut työskennellä pidempäänkin, mutta klassikon sanonnan mukaan: kaikki kiva loppuu aikanaan, - ja se on kyllä totisinta totta.

Rohkaisen kaikkia vähänkin taiteesta tai historiasta kiinnostuneita ihmisiä hakemaan Joensuun taidemuseolle töihin tai mikseivät muutkaan voisi? Jos ei nyt TET:iin niin sitten vaikka kesätöihin tai muuten vain vierailulle. Älkää antako ennakkoluulojen ottaa valtaa!

- Milla, Pielisjoen koulu

Kesätyö taiteen keskellä

Hei! Tässä kirjoittelee Veera, 17-vuotias taidemuseon kesätyöläinen. Tällä hetkellä on meneillään kolmen viikon kesätyöni viimeinen päivä, j...