Se on Rauni täällä moi!



Ai kuka Rauni, no minä, Rauni Rauniorotta, Hänen Korkeahäntäisyytensä, kaikkien alojen asiantuntija ja Joensuun museoiden ahkeraakin ahkerampi huippuasiantuntija, joka työskentelee useimmiten lasten, noiden pienten palleroisten oppaana ihmeelliseen museomaailmaan... Huh, tulipa pitkä lause, ihan jo hengästyttää. Mutta nyt siis tiedät, kuka minä olen!

Rauniorotta nimitykseni sain työskennellessäni kaivauksilla siellä sun täällä, jos jonkinlaisissa maailmankolkissa. Kaivauksilla vain oli turhan yksinäistä, joten sen takia päätin, että nyt jos koskaan on Raunilla alanvaihto edessä. Mutta enhän raskinut museomaailmasta kokonaan poistua, joten onnellisesti kävi niin, että Joensuun museoissa juuri oikealla hetkellä vapaana ollut oppaan, krhm siis huippuasiantuntijan, kaikkien alojen ekspertin, pesti osui kohdalleni. Ja tokihan laatutyöntekijä heti töihin napattiin. Koska olen erityisen kaikkitietävä, osaan kertoa museoista yhtä ja toista. Jos jokin asia sinua hämmästyttää ja kummastuttaa, niin käänny vain minun puoleeni. Täältä löytyy vastaus kiperimpäänkin pulmaan.


Taisihan minulla olla ihan asiaakin, tai siis asiaahan tässä on jo haasteltu pitkät pätkät, mikäpä voisi olla sen tärkeämpää kuin minun henkilöhistoriani. Sen lisäksi, että olen aina halukas puhumaan omasta erinomaisuudestani, sain upeilta kollegoiltani toimeksiannon muistuttaa teitä kaikkia arvon alamaisiani Joensuun museoiden upeaakin upeammista kesänäyttelyistä, joihin joka ikisen, siis aivan kaikkien, sinunkin on tutustuttava! Jos ei ole vielä tullut piipahdettua, niin jopa olisi korkea aika, se on kuulkaas kohta kesä ohitse ja jossain vaiheessa ne näyttelytkin vaihtuvat.

Oheistapahtumaakin on niin, että ihan heikompaa hirvittää…  Lyhtypaja, sivellinmaalaustyönäytös, musiikkia, Apinakapina – toivottavasti ei tule napina, hih! Ja vielä kungfua, onko se jotain syötävää, nam! Herahti jo vesi kielelle! Ja Joen Yönä, siis tulevana perjantaina, olemme niin jalolla tuulella, että museoihin voi tulla tupsahtaa aivan ilman pääsymaksua. Voipa olla, että minä, armon hallitsijanne myös seikkailen Joen Yössä ja tarjoan pientä aivopähkinää purtavaksi.

Siispä kuonot ja tassut kohti museoita, sillä Hänen Korkeahäntäisyytensä, Rauni the Ensimmäisen käskyjä totellaan kuuliaisesti, nyt ja aina, piste.


Rauni Rauniorotta, Hänen Korkeahäntäisyytensä

Värikästä Parafestia ja herkullisia paloja Kiinasta


Onnin juhlasalissa oli autiota ja tyhjää. Äkkiseltään tästä voisi tehdä väärän johtopäätöksen. Tarkennan. Juhlasalissa oli vielä tyhjää. Odottelimme yhdessä kuvataiteilija Miia Roseniuksen kanssa ensimmäisiä Parafestin moniaistisen työpajan osanottajia, kun käytävässä voimistui ja läheni kertakaikkisen  tarttuva ja riemastunut naurun käkätys. Sisään rullasi avustajansa kanssa ensimmäinen pajattelija, täysin hurmaantuneena museon akustiikasta ja kaiusta. Naurun kikerrys ja laulu aaltoili salissa edelleen kun esittelimme tämänkertaisen pajan ”glueta”, sananmukaisesti.

Kun sekoitat liimaan, esimerkiksi erikeepperiin hieman, tai vähän enemmän akryyliväriä ja piirrät tai maalaat sillä napakan alusta päälle pingotetun muovipussin päälle, saat liimamaaliseoksen kuivuttua upeita, ikkunan pintaan sellaisenaan tarttuvia, muttei sitä tahraavia koristekuvioita!

Näin juuri tekivät kaikki pajan osallistujat ja voit käydä ihailemassa teoksista koottua yhteistaideteosta Onnin portaikon toisen kerroksen ikkunoissa.


Viime keskiviikkona koitti vihdoin Lohikäärmeen perillisten tarjoama ja toteuttama kiinalaista ruokakulttuuria esittelevä ilta. Neljän jälkeen alkoi Onnin henkilökunnan ruokailutilaan ilmestyä innokkaita keittiömestareita. Pian pöydän ympärillä työskenteli ja rupatteli iloisesti puolen kymmentä ihmistä, minä innokkaana oppilaana mukana, eikä aikaakaan kun keittiöstä levisi herkullinen tuoksu koko museoon!

Illan pääkokki Zhi-Tao Wen, eli Wen, oli valmistellut ensin pienen alustuksen kiinalaisesta ruokakulttuurista, sen jälkeen parikymmenpäinen yleisö sai nauttiakseen kolmea erilaista lämmintä, mausteista liharuokaa, sekä yhdessä valmistamiamme taikinanyyttejä, mykyjä, joissa oli sisällä joko kasvis- tai lihatäyte. Lisäksi tarjolla oli tofusalaattia.  On kai turha mainita, ettei ruokaa jäänyt tähteeksi..

Masu täynnä oli sitten illan päätteeksi vielä leppoisaa kokeilla itse mykyjen tekoa. Meille karjalanpiirakan kuoria pualikoilleille ei taikinakuoren kaulitseminen ohueksi tuottane ongelmia, mutta niitä somia, kukkaa, tai simpukkaa muistuttavia nyytin taitteluita saan ainakin minä vielä pikkuisen kotona harjoitella.

Printtaan mykyreseptejä Onnin asiakaspalveluun heti kun saan ne Weniltä sähköpostiini.


Päivi Saarelma

Näen punaista!

Muutama viikko sitten sain puhelun eräästä aikakauslehdestä: toimittaja kyseli Lohikäärmeen vuosi -näyttelystä esinettä juttuun, jonka teemana oli punainen. Empimättä ilmoitin palaavani asiaan seuraavana päivänä. Punainen väri symboloi kiinalaisessa kulttuurissa onnellisuutta ja hyvää onnea, joten luonnollisesti näyttely on punaista pullollaan!

Paitsi että ei olekaan.

Monissa esineissä on punaisia yksityiskohtia ja yksi näyttelyhuoneistakin on maalattu punaiseksi. Varsinaisesti punaisia esineitä näyttelyssä ei kuitenkaan ole – yhtä lukuun ottamatta. 1800-luvulta peräisin olevan bodhisattva-veistoksen pohjaväri on punaista ja ruskeaa, minkä lisäksi veistos on osittain kullattu. Vanhalla paikallaan kolmannen kerroksen käytävällä veistos oli mielestäni ruskeasävyinen. Punaisessa näyttelyhuoneessa ja uudessa valaistuksessa sävyt kuitenkin korostuivat ja kirkastuivat eli sain kuin sainkin materiaalia toimittajalle.

Lehteen päätyi lopulta suoraan edestä otettu perinteisempi kuva, mutta veistoksen punaiset sävyt tulevat mielestäni parhaiten esiin yläviistosta katsottuna. Koska museovierailla harvemmin on mahdollisuutta kiipeillä tikkailla tarkastelemaan bodhisattvan päälakea, ohessa on kuva punaisena kiiltävästä kupolista. Haluan korostaa ottaneeni kuvan zuumilla: en halunnut riskeerata tuiskahtamista tikkailta suoraan seesteisen valaistumisolennon päälle.


Tämä ei päätynyt lehden sivuille.

Nykyään silmissäni kiistattoman punaisen bodhisattvan innostamana kehotan siis museoissa vierailevia katsomaan esineitä mahdollisimman monesta vinkkelistä – tai ainakin niin monesta kuin jalat turvallisesti lattiassa on mahdollista. Ties mitä uusia sävyjä tutuistakin esineistä vielä löytää, viehättävistä yksityiskohdista puhumattakaan.

Hanna-Maija Laaksonen

Elämänpuun tyttö maailmalla

Kesäloma – mikä ihana mahdollisuus vierailla muiden kaupunkien museoissa! Omalla lomamatkallani ehdin tarkastamaan näyttelytilannetta niin Viron kuin Suomenkin puolella. Helsingin teemaksi muodostuivat vahvat naiset: tämä ainakin nousi ensimmäisenä mieleen sekä Tennispalatsin Georgia O’Keeffen sekä Ateneumin Helene Schjerfbeckin vaikuttavien näyttelyiden kohdalla.

Museomaailma on siitä mielenkiintoinen, että teoksia lainataan näyttelyihin ympäri maata,ja toisinaan myös maailmaa. Turhauttavaa se on silloin, kun oma suosikki ei olekaan paikalla museovierailun aikana. Toisaalta vanhoihin lemppareihin voi iloisena yllätyksenä törmätä ihan eri puolella Suomea.

Ateneumin näyttelyssä on lainassa Joensuun taidemuseolta Onni Okkosen kokoelmaan kuuluva Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö. Vaikka maalaus on tullut minulle erittäin tutuksi toisen kerroksen Iris-huoneessa, uudessa ympäristössä ja kontekstissa sille avautui uusia ulottuvuuksia. Tuorein silmin jaksoinkin tuijotella teosta hyvän tovin ennen jatkamista eteenpäin.

Elämänpuun tyttöä voi käydä tervehtimässä Ateneumissa lokakuun puoliväliin, jonka jälkeen se palaa tutulle paikalleen Joensuuhun. Lomailu piristää, mutta kotiinpaluukin on yleensä mukavaa. Eiköhän näin on myös Elämänpuun tytön kohdalla - en varmaankaan ole ainoa teosta kaivannut. 

Hanna-Maija Laaksonen

Kesätyö taiteen keskellä

Hei! Tässä kirjoittelee Veera, 17-vuotias taidemuseon kesätyöläinen. Tällä hetkellä on meneillään kolmen viikon kesätyöni viimeinen päivä, j...