Elävä museo

Syksyn koittaessa monet museonjohtajakollegat miettivät tulevan vuoden haasteita: millaisia näyttelyitä ja millaista toimintaa pitäisi olla, että saavutettaisiin mahdollisimman paljon kävijöitä ja tätä vuotta suuremmat tulot.  Kuluva vuosi on jo itsessään ollut haasteellinen, kun kesken vuoden on jouduttu tekemään erilaisia vähennyksiä esimerkiksi aukioloissa tai palkkakuluissa.  Ja tätä tuntuu tapahtuvan Joensuun lisäksi monien muidenkin kaupunkien museoissa! Ja haasteet sen kun jatkuvat ensi vuoden osalta: meillä visaisempi kysymys on Pohjois-Karjalan museon ja taidemuseon tilojen yhdistäminen. Asia ei ratkea yhdellä, tuskin toisellakaan palaverilla. Museoiden välillä on välimatkaa muutama sata metriä ja toistemme tiloihin emme millään mahdu. 

Sillä välin kun asiaa pohditaan, toiminta jatkuu pitkälti entisenlaisena, mutta vielä tarkempaan mietittynä ja karsittuna. Viime aikoina museolaisista on kehittynyt aikamoisia hankeideaattoreita. Monien asioiden läpiviemiseen tehdään hankkeita, joiden avulla turvataan esimerkiksi tiettyyn näyttelyyn liittyvät työpajat, näyttelyn uudet osiot tai muut oheistoiminnot. Ja hankerahoja anotaan eri tahoilta. 

Kansainvälisiäkin hankkeita on miettivä ja anottava myös niille rahoitusta. Joensuussa suunta on kuin itsestään selvä – rajan takainen Karjala ja Venäjä.  Onnistuimme vuosi sitten saamaan kaksi ns. ENPI-hanketta läpi ja nyt teemme yhteistyötä Venäjän Karjalan museoiden kanssa (Museum for family ja Museum hypertext -hankkeet). Näiden hankkeiden myötä voimme esitellä ensi vuonna Pohjois-Karjalan museossa Karjala-sarjan. Karjalaa erottaa tänäkin päivänä raja, mutta onneksi sen ylitse voi tehdä yhteistyötä.  Yhteistyön voimasta kertoo sekin, että hankkeiden ulkopuolella tuotetaan lisäksi ainutlaatuinen näyttely Sortavalasta. Näyttely kertoo kaupungista niin sen suomalaisajalta kuin sotien jälkeiseltä ajalta. Keskustellessamme Sortavalasta venäläisten kanssa, huomasimme kaupungin olevan molemmille osapuolille nostalginen! 

Hankkeiden lisäksi museoiden toimintaa sävyttävät laajat yhteistyöverkostot. Näyttelyitäkään ei tehdä pelkästään oman henkilökunnan voimin, vaan apuna käytetään asiantuntijoita sekä järjestöjä.  Carelicumissa – Pohjois-Karjalan museossa avattiin lokakuun alkupuolella Lapsuus-näyttely, jossa yhteistyötahoja on useita: Plan, Reilu kauppa ry, Rankidsin Pakko lähteä, pakko pärjätä -hanke sekä kuvanveistäjä Tarja Malinen. Lapsuus-teeman parissahan riittää monella taholla tehtäviä, sillä valitettavasti kaikkien lapsuus ei ole onnellinen.  

Museoiden toiminta on myös muuttunut oheistoimintojen suhteen. Siinä missä reilut kymmenen vuotta sitten tehtiin vain näyttely, niin nyt sen lisäksi pitää tarjota erilaista oheistoimintaa: tapahtumia, työpajoja, luentoja, seminaareja. Lapsuus-näyttelyyn onkin tarjolla runsaasti erilaisia työpajoja sekä koululaisryhmille että avoimia draamakierroksia yleisölle. Mutta tarjoamme myös erilaisia tapahtumia. Onhan tutkija Markku T. Hyyppä todennut, että harrastukset ja erilaiset vierailut kulttuurikohteissa pidentävät ikää. Tulevana viikonloppuna voi itse kukin pidentää omaa ikäänsä ja vähentää omaa stressikäyräänsä vierailemalla taidemuseossa, jossa järjestetään KAAMOS-tapahtuma: tarjolla on monenlaista elämystä näin pimeänä ja loskaisena ajankohtana.

Tarja Raninen-Siiskonen

Kaa(m)oksen keskeltä

Laiska töitään luettelee vai miten se meni? Kieltämättä aina välillä tekisi mieli - lähinnä silloin, kun eteen tupsahtaa poikkeuksellisen kaoottinen viikko. Kuten nyt.

Tällä viikolla avattiin taidemuseon vuoden viimeinen päänäyttely, johon liittyvä normaali tiedotusrumba on jo itsessään melkoinen ralli. Lisäksi oli minun vuoroni huolehtia Kulttuuriklubin uutiskirje kuntoon ja museoliiton propagandaprojektiin tekemäni hassuttelu on vielä pahasti kesken. Valmistelemme myös kovaa vauhtia lokakuun viimeiselle viikonlopulle syystapahtumaa, jonka markkinointi on jo hyvässä käynnissä. Välissä normaalit työtehtävät, muutama iltatilaisuus, kaikenlaista pientä säätöä ja vielä kylään pyrähtäneet sukulaiset ja voin sanoa, että olen melko pyörällä päästäni.

Mutta eivätkös blogit ole olemassa sitä varten, että niihin voi vuodattaa päänsä tyhjäksi? Käytänkin tilaisuuden hyödyksi ja jäsennän syystapahtumaa niin itselleni kuin teille lukijoille. Kaikki voittavat! 

Uusi syystapahtumamme kulkee siis teemalla Kaa(M)os ja Monarkian Jussi teki meille ihan mahtavan logonkin:



Poikkitaiteellisessa kulttuuripläjäyksessä on mukana kulttuuria laidasta laitaan. Musiikkipuolelta kuullaan esimerkiksi Eläimen akustinen keikka, konservatorion musiikkiesityksiä ja Anna Fältin lauluimproja. Tanssia edustavat Anna Venäläisen ja Mari Kortelaisen maistiaiset marraskuun kiertue-esityksistä, Mira Laakkosen tanssi-improvisaatio ja Itä-Suomen katutanssiyhdistyksen hip hop -esitys. Juhlasalissa on esillä AMK:n lyhytelokuvia ja multimediaesityksiä, jonka lisäksi sunnuntaina nähdään Nalle Puh -näytelmä lapsille ja lastenmielisille. Saatiinpa varmistettua Kokonaisvaltaisen Elämän Tutkimuskeskuksen, tuttavallisemmin KETKu:n, performanssikin. 

Paikalla on Ukrin runokioski sekä muotokuvapiirtäjä, joka piirtää mangatyylisiä pikamuotokuvia halukkaille. Luvassa on myös ylioppilasteatterin näytelmä päivässä -projekti, jossa valitaan teksti, jaetaan vastuualueet, hankitaan tarpeisto, harjoitellaan ja vielä esitetäänkin uutukainen näytelmä yhden päivän aikaa. Eri työvaiheisiin pääsee yleisö osallistumaan halutessaan.

Itse pääsee osallistumaan paitsi näytelmän tekemiseen, myös erilaisiin työpajoihin. Tarjolla on sarjakuvatyöpaja, neulegraffitityöpaja ja hip hop -työpaja, jossa opetellaan hip hop -tanssin perusteita. Lisäksi sunnuntain puupiirrostyönäytöksessä voi halutessaan kokeilla välineitä ja tekniikkaa. Koska kesällä kaupunkilaisia ihastuttanut Café Pihalla -väki tulee pitämään kahvilaa museolle tapahtuman ajaksi, voi välillä huilia kahvikupin äärellä ja sitten taas jatkaa esitysten ja työpajojen ihmettelemistä.

Toki myös museon omat kokoelmat ja näyttelyt ovat avoinna tapahtuman ajan. Innolla odotankin, miltä ne näyttävät tapahtumien ja esitysten keskeltä tarkasteltuna! Bonuksena kolmannen kerroksen Studioon on rakenteilla uusi näyttely, jossa tutkitaan valoa pimeydessä ja liikettä valossa. Sopii kaamosaikaan kuin nenä päähän, väittäisin.

Itse menisin ainakin hyppelehtimään hip hop -työpajaan ja siitä kaffen ja runokioskin kautta kuuntelemaan Eläin-yhtyettä. Tekisipä mieli kokeilla siipiäni myös teatteriohjaajana edes pienen hetken. Tapahtuman muilla puuhanaisilla, Outilla ja Ullalla, taitaa olla ihan eri valinnat, enkä kyllä voi syyttää, sen verran hienon kattauksen olemme saaneet kasattua. Olen vilpittömästi innoissani siitä, että meillä on mahdollisuus tarjota kaupunkilaisille tällainen tapahtuma - ja vieläpä normaalin museolipun hinnalla. Jos on siis allekirjoittaneen tapaan päässä ruuhkaa tai vaikkapa syysväsymystä ilmoilla, tulkaahan karkottamaan ne kanssamme!

Tapahtumaan on vielä pari viikkoa, joten nyt on palattava täältä blogosfääristä takaisin ilmoitusvalmistuksen kiehtovaan maailmaan. Suklaalähetyksiä otetaan vastaan.

Hanna-Maija

ps. Tapahtuman löytää nyt myös Facebookista!

Kesätyö taiteen keskellä

Hei! Tässä kirjoittelee Veera, 17-vuotias taidemuseon kesätyöläinen. Tällä hetkellä on meneillään kolmen viikon kesätyöni viimeinen päivä, j...