"Ei apua, miten söpöjä!" on varsin yleinen taidemuseon puodissa kuuluva huudahdus. Vaikka vähäpukeisuus tunnetusti myy, tämän huudahduksen aiheuttaja ei - ainakaan yleensä - ole oma suosikkini Bakkantti-mikrokuituliina.
Taidemuseon puodin kestohitiksi ovat muodostuneet, ehkä vähän yllättäenkin, pienet sammakkoprinssit. Ensin ajattelin niiden puhuttelevan monen aikuisenkin naisen sisällä asuvaa satuprinsessaa, mutta asiakaspalvelutiskillä majailevat sammakot näyttävät herättävän ihastusta ja ihmetystä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Usein niitä palataan hakemaan vielä ulko-ovelta.
Sammakko kulkee nykyään monella kaverina käsilaukussa tai lompakossa, usein myös lahjapussissa sammakoita keräävälle tuttavalle. Toisinaan prinssi löytää tiensä ostajan tietokoneen näytön päälle valvomaan työntekoa tai aamun piristykseksi kylppärin kaappiin. Kaikkein miellyttävin sammakkoprinssi kannattaakin valita huolella, sillä jokaisella sammakolla on vähän erilainen, uniikki ilmeensä.
Mutta ei se satuprinsessa-arvailunikaan ihan metsään mene. ”Tätä täytyy nyt varmaan pussata?” kuuluu nimittäin mieluisan sammakon löytäneiden yleisin kysymys.
Pussailla saa ja veikkaisin, että ihan jo varmuuden vuoksi kannattaakin. Kehotamme kuitenkin hoitamaan pussailun taidemuseon ovien ulkopuolella ja omalla vastuulla, sillä eihän sitä koskaan tiedä, minkälainen könsikäs sammakosta kuoriutuu. Prinssiksi muuttuneilla sammakoilla ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta.
Hanna-Maija
Todella kivoja! Loistava lahjaidea!
VastaaPoistaKieltämättä odotin myös sammakoiden myynnin kiihtyvän nyt joulun alla, mutta itse en ainakaan ole suurta muutosta havainnut. Mutta eiväthän nämä sesonkituotteita olekaan, vaan toimivat hauskoina pikkutuliaisina ympäri vuoden :)
VastaaPoistaHanna-Maija