Jututettavana Lauri Laine

Taidemuseon näyttelykevään avasi Lauri Laineen retrospektiivinen Maalauksia valosta ja tilasta. Näyttely on kiertänyt jo vuoden verran, ennen Joensuuta se oli nähtävillä kuhunkin paikkaan räätälöitynä kokonaisuutena Helsingissä, Vaasassa ja Tuusulassa. Joensuussa on nähty Laineen näyttely viimeksi vuonna 1990 ja mielellään taiteilijakin tänne palasi. Ripustuksen yhteydessä Lauri Laine ehti vastata museoassistentin iloksi myös muutamiin kysymyksiin.

Teoksesi ovat melko abstrakteja. Taidettasi käsittelevässä kirjassa jopa sanottiin niiden esittävän vain itseään. Olisi kiinnostavaa tietää, onko maalauksissa kuitenkin mukana jonkinlainen viesti.

Teoksissani on sekä abstrakteja että esittäviä piirteitä, tämä raja-alue on kiinnostava tulkintojen kannalta. Viestistä en tiedä, mutta erilaisia merkityksiä niissä on ja juuri niitä haluan välittää katsojille. Sekä abstrakti että esittävä työ voi sisältää samanarvoisesti näitä merkityksiä. Teokset viittaavat todellisuuteen eri tavoin, niiden perimmäinen lähtökohta on aina nähdyssä ja koetussa. Katsoja voi löytää oman tulkintansa assosiaatioiden kautta.

Teetkö töitä kohdeyleisö mielessäsi eli onko teokset osoitettu joillekin tietyille ihmisille?

Ei. Teokset on tehty kaikille. Niissä esiintyy elementtejä, joita kaikki voivat lähestyä, eikä katsojan tarvitse tuntea taidehistoriaa. Toki taidehistoriaa hyvin tunteva näkee töissä varmasti eri asioita kuin esimerkiksi autokorjaamolla ikänsä viettänyt, mutta molemmat ovat potentiaalista yleisöä. Oivaltavaa palautetta olen saanut kaikenlaisilta ihmisiltä, jotka ovat pystyneet eläytymään töihini.

Näyttely on retrospektiivinen ja töitä siihen on valikoitunut lähes 30 vuoden ajalta. Miten koet tyylisi muuttuneen vuosien varrella?

Varhaisemmissa töissä tila on kaksiulotteisempi ja niissä on arkkitehtonisempia elementtejä. Valo on pintojen tuottamaa valoa. Vähitellen tilakäsitys on muuttunut kohti syvempää kolmiulotteista tilaa pois modernistisesta kuvapinnasta. Kohdevalon kaltainen valo nostaa muodot esiin syvästä taustasta ja ne tulevat lähes samaan tilaan katsojan kanssa. Arkkitehtoniset elementit puuttuvat ja viittaukset ihmisiin ovat tulleet tilalle. Niissä voi aistia figuurin kaltaisia hahmoja, päähineitä, laskoksia ja niin edelleen. Nämä työt ovat saaneet paljon vaikutteita barokin maalaustaiteesta. Väri on ollut koko ajan tärkeä tekijä.

Kohdallasi painotetaan usein Välimeren kulttuurin vaikutusta. Miten suomalaisuus mielestäsi näkyy taiteessasi?

Kunpa tietäisin. Olen työskennellyt paljon Välimeren alueella, lähtökohtani ja vaikutteeni tulevat siitä taiteesta. Minulle kansallisuuskysymykset ovat sinänsä toisarvoisia. Taiteessa suomalaisuuteen yhdistetään yleensä maisemallisuus ja luonto, harmaat ja sinertävät värisävyt, ynnä muut. Niitä teoksistani ei löydy eli siinä mielessä ne ovat hyvin epäsuomalaisia. Olen aina ollutkin kiinnostuneempi eurooppalaisesta kulttuuriperinteestä laajemmin.

Euroopan taiteen vanhat mestarit voivat tuntua tavan tallaajasta etäisiltä. Mikä sinua arjessa inspiroi? 

Maalaukseni syntyvät aina omista kokemuksistani. Maalaustaiteen historia ja vanhat mestarit ovat eräänlainen merkittävä koulu, ne tarjoavat elämyksiä ja esimerkkejä, joiden kautta näitä omia kokemuksia voi heijastaa uudenlaiseen taiteeseen. On tärkeää löytää jokaisessa maalauksessa kuitenkin oma ”ääni”, ei ole mitään mieltä kopioida vanhaa. Arjen realistinen kuvaaminen ei kiinnosta minua, mielikuvituksen voima on suurempi.

Miten tiivistäisit itsesi taiteilijana sellaisille henkilöille, jotka eivät vielä tuotantoasi tunne?

Pyrin teoksissani vetoamaan ihmisiin sekä tunteen että ajatuksen kautta. Tunteet ovat merkittäviä kokemuksen kannalta, mutta toivottavasti teokseni herättävät myös pohdintoja.

Onko sinulla lähettää muita terveisiä blogin lukijoille?

Toivoisin, että näyttelyssä vierailevat antaisivat töille aikaa vaikuttaa, että teoksia katsottaisiin rauhassa nopean silmäilyn sijaan. Teokset eivät ole pelkkää pikaruokaa. Niihin voi päästä syvälle, kunhan niille annetaan aikaa ja mahdollisuus. Haluaisin myös mainita, että mielestäni nämä Joensuun taidemuseon tilat ovat ihanteelliset maalauksilleni. Tämä museo olikin ykköstoiveeni, kun näyttelyn jatkoa mietittiin. Näyttely suunniteltiin alun perin Helsingin Taidehalliin, jossa se oli esillä maalis-huhtikuussa 2012.

---

Maalauksia valosta ja tilasta on esillä 3.3. saakka, joten vielä ehtii ottaa erinomaisesta neuvosta vaarin. Näyttelyn yhteydessä on nähtävillä myös Ali Lachebin ohjaama hieno video ja kiitos YouTuben, tunnelmaan voi virittäytyä katsomalla sen myös etukäteen!




Hanna-Maija

2 kommenttia:

  1. Kiitos taiteilijahaastattelusta! Tällaisia on aina mukava lukea,pääsee hieman taiteilijan pinnan alle ja ajatusmaailmaan. Lauri Laine oli itselleni uusi nimi,mutta googlailemalla löytyi teoksiakin. En ensisilmäyksellä ihastunut,mutta eivät jättäneet kylmäksikään. Jokin töissä kiehtoo. Joten olen ehdottoman samaa mieltä Laineen kanssa siitä että teoksille on annettava hieman aikaa vaikuttaa.

    Kävijärikasta näyttelyaikaa! :)

    VastaaPoista
  2. Hei taas! Toki netin pikkukuvat ovat aina eri asia kuin itse paikan päällä nähty teos, mutta erityisen hyvin tämä pätee mielestäni Laineen teoksiin. Kuten tuosta videostakin näkee, ne ovat tosi kookkaita. Eräässä tiedotteessa sanottiinkin, että teokset ovat parhaimmillaan kaikilla aisteilla koettuna. Eli suosittelen piipahtamaan näyttelyssä nyt tai tulevaisuudessa, mikäli siihen tulee mahdollisuus :)

    Hanna-Maija

    VastaaPoista

Kesän rokkaavin taidenäyttely

Hei! Tässäpä kirjoittelee muuan taidemuseolla kesätöissä oleva 20-vuotias historian opiskelija. Historian opiskelijalle museo on oikein mai...