Elävä museo

Syksyn koittaessa monet museonjohtajakollegat miettivät tulevan vuoden haasteita: millaisia näyttelyitä ja millaista toimintaa pitäisi olla, että saavutettaisiin mahdollisimman paljon kävijöitä ja tätä vuotta suuremmat tulot.  Kuluva vuosi on jo itsessään ollut haasteellinen, kun kesken vuoden on jouduttu tekemään erilaisia vähennyksiä esimerkiksi aukioloissa tai palkkakuluissa.  Ja tätä tuntuu tapahtuvan Joensuun lisäksi monien muidenkin kaupunkien museoissa! Ja haasteet sen kun jatkuvat ensi vuoden osalta: meillä visaisempi kysymys on Pohjois-Karjalan museon ja taidemuseon tilojen yhdistäminen. Asia ei ratkea yhdellä, tuskin toisellakaan palaverilla. Museoiden välillä on välimatkaa muutama sata metriä ja toistemme tiloihin emme millään mahdu. 

Sillä välin kun asiaa pohditaan, toiminta jatkuu pitkälti entisenlaisena, mutta vielä tarkempaan mietittynä ja karsittuna. Viime aikoina museolaisista on kehittynyt aikamoisia hankeideaattoreita. Monien asioiden läpiviemiseen tehdään hankkeita, joiden avulla turvataan esimerkiksi tiettyyn näyttelyyn liittyvät työpajat, näyttelyn uudet osiot tai muut oheistoiminnot. Ja hankerahoja anotaan eri tahoilta. 

Kansainvälisiäkin hankkeita on miettivä ja anottava myös niille rahoitusta. Joensuussa suunta on kuin itsestään selvä – rajan takainen Karjala ja Venäjä.  Onnistuimme vuosi sitten saamaan kaksi ns. ENPI-hanketta läpi ja nyt teemme yhteistyötä Venäjän Karjalan museoiden kanssa (Museum for family ja Museum hypertext -hankkeet). Näiden hankkeiden myötä voimme esitellä ensi vuonna Pohjois-Karjalan museossa Karjala-sarjan. Karjalaa erottaa tänäkin päivänä raja, mutta onneksi sen ylitse voi tehdä yhteistyötä.  Yhteistyön voimasta kertoo sekin, että hankkeiden ulkopuolella tuotetaan lisäksi ainutlaatuinen näyttely Sortavalasta. Näyttely kertoo kaupungista niin sen suomalaisajalta kuin sotien jälkeiseltä ajalta. Keskustellessamme Sortavalasta venäläisten kanssa, huomasimme kaupungin olevan molemmille osapuolille nostalginen! 

Hankkeiden lisäksi museoiden toimintaa sävyttävät laajat yhteistyöverkostot. Näyttelyitäkään ei tehdä pelkästään oman henkilökunnan voimin, vaan apuna käytetään asiantuntijoita sekä järjestöjä.  Carelicumissa – Pohjois-Karjalan museossa avattiin lokakuun alkupuolella Lapsuus-näyttely, jossa yhteistyötahoja on useita: Plan, Reilu kauppa ry, Rankidsin Pakko lähteä, pakko pärjätä -hanke sekä kuvanveistäjä Tarja Malinen. Lapsuus-teeman parissahan riittää monella taholla tehtäviä, sillä valitettavasti kaikkien lapsuus ei ole onnellinen.  

Museoiden toiminta on myös muuttunut oheistoimintojen suhteen. Siinä missä reilut kymmenen vuotta sitten tehtiin vain näyttely, niin nyt sen lisäksi pitää tarjota erilaista oheistoimintaa: tapahtumia, työpajoja, luentoja, seminaareja. Lapsuus-näyttelyyn onkin tarjolla runsaasti erilaisia työpajoja sekä koululaisryhmille että avoimia draamakierroksia yleisölle. Mutta tarjoamme myös erilaisia tapahtumia. Onhan tutkija Markku T. Hyyppä todennut, että harrastukset ja erilaiset vierailut kulttuurikohteissa pidentävät ikää. Tulevana viikonloppuna voi itse kukin pidentää omaa ikäänsä ja vähentää omaa stressikäyräänsä vierailemalla taidemuseossa, jossa järjestetään KAAMOS-tapahtuma: tarjolla on monenlaista elämystä näin pimeänä ja loskaisena ajankohtana.

Tarja Raninen-Siiskonen

1 kommentti:

  1. Kyllähän se aika utopistiselta tuntuu yhdistää Carelicum ja Onni! Eppäillä soppii...mutta Venäjän Karjalan kanssa tehtävä yhteistyö on totta ja tärkeää, eikä yksin rahoitusmahdollisuuksien vuoksi.
    Mielenkiinnolla jää odottamaan millaista yhteisöllisyyttä joulunseutuun museomme järjestävät?

    VastaaPoista

Museo säilyttää myös kieltä

Vuoden 2017 ensimmäisessä Kielikellossa oli Kirsti Aapalan ja Klaus Ruppelin artikkeli kulttuurisanoista. Kulttuuri-sana juontaa juurensa l...