Kokoelmien kätköistä

Kun nyt olemme viime aikoina liikkuneet täällä blogissakin enemmän museoiden tekemän yleisötyön puolella ja kertoneet kaikesta siitä, miten museo näkyy ulospäin, niin ehkäpä on aika tehdä pieni kurkistus kulissien taakse. Mitäs kaikkea muuta museosta löytyykään kuin näyttelyitä ja mahtavia oheistapahtumia?

Vaikka oma työsarkani istuukin enemmän juuri sinne yleisötyön piiriin, niin viime viikolla sain ilokseni tehdä pienen ekskursion Pohjois-Karjalan museon kokoelmavarastoihin. Pohjois-Karjalan museossa on varsinaisten kokoelmien lisäksi opetuskokoelma, jonka esineitä voidaan tutkailla ja käsitellä esimerkiksi koululaisryhmien kanssa ilman, että tarvitsee kauhusta kankeana jännittää, mitä ainutlaatuisen arvokkaille museoesineille tapahtuu. Nyt missiona oli löytää museon varastosta sopivia, opetuskokoelmaa täydentäviä esineitä. Ja mikä olikaan etsinnän tulos, otetaanpa pari esimerkkiä.

Kuinka moni tietää mikä tämä esine on? Arvauksia, villejä veikkauksia?

Mikä on tämä mystinen puupalanen?

Näyttää vain puiselta ällän muotoiseksi sahatulta laudalta, eikös niin. Mitäs ihmeellistä tässä nyt sitten on? No, tämähän on huopatossujen kaava! Miten fiksua tehdä kaava puusta, ei ainakaan rikkoonnu, rispaannu ja häviä niin helposti kuin voipaperille tai kartongille väännetty versio. Eniten tässä esineessä itseäni kuitenkin sykähdytti se, että ottaessani huopatossukaavan käteeni, oli itsellänikin jalassa, mitkäs muut kuin huopatossut. Joku käsistään kätevä ihminen on tehnyt tällaisen huopatossukaavan vuosikymmeniä sitten, ja nyt minulla on jalassani lähestulkoon samanlaiset töppöset. Menneisyys ja nykypäivä kohtaavat uskomattoman hienolla tavalla.

Tai mitäs sanotte tästä: 
 
Puinen ja pyöreä - mikä se on?

Niin no, lautaseltahan se vaikuttaa ja lautanenhan se on. "Vaatimaton ja yksinkertainen esine", voisi moni sanoa, mutta kun hetken aikaa pyörittelee lautasta käsissään, niin jopa alkaa mielikuvitus laukata. Kukahan tältäkin lautaselta on syönyt, ja mitä? Pohjassa on kaiverrettuna kirjaimet HGS, käyttäjän tai valmistajan nimikirjaimet kenties? Vai onko käyttäjä ollut samalla myös lautasen valmistaja? Lautanen on tehty sorvaamalla, sillä sorvauksen jäljet näkyvät ja tuntuvat sormiin selvästi. Lautasta tarkemmin tutkaillessaan voi jo melkein nähdä itsensä jykevän, puisen pirtin pöydän ääressä ja kuulla lattialankkujen narinan sekä tulen ritinän takanaan. 

Nyt nämä kaksi esinettä odottavat useiden muiden esineiden kanssa työhuoneeni nurkassa luettelointia ja sen jälkeen ahkeraa käyttöä, sillä käyttöä vartenhan nämä opetuskokoelman esineet on tarkoitettu. Ehkäpä juuri sinulla on mahdollisuus seuraavan museovierailusi yhteydessä päästä nauttimaan näistä kosketeltavaksi tarkoitetuista esineistä ja kokea sama sykähdyttävä tunne, jonka minä sain kokea ottaessani käteeni huopatossukaavan.

Opetuskokoelma täydentyy...


 Ulla

1 kommentti:

  1. Aika kuvaavaa kokoelmien asemasta tässä museossa, että blogissakin on vain yksi esineitä koskeva kirjoitus.

    VastaaPoista

Kesän rokkaavin taidenäyttely

Hei! Tässäpä kirjoittelee muuan taidemuseolla kesätöissä oleva 20-vuotias historian opiskelija. Historian opiskelijalle museo on oikein mai...