Mitä sie oikeen teet työksesi?

Otsikon kysymyksen lausui hyvä ystäväni ääneen alkukesästä.

Vaikka olen törmännyt kysymykseen monesti tässä vajaassa kolmessa taidemuseolla viettämässäni vuodessa, kyselytahti on tihentynyt huomattavasti kuluneina kuukausina.

Museoassistentin nimekkeeseen ei liity samanlaisia pätevyysvaatimuksia kuin useimpiin museoalan nimekkeisiin ja työtehtävätkin taitavat vaihdella museokohtaisesti laidasta laitaan. Ei siis ihme, jos ulospäin ei välity kovinkaan tarkkaa kuvaa tehtävänkuvastani.

”Mie tiiän, että istut paljon tietokoneella, mutta en sitten sitä, mitä sie siinä teet”, jatkoi ystäväni arvuuttelua. Oikein meni. Tavallisesta työpäivästä vierähtää liiankin iso osa koneella istuen.

Jos haluan selvitä helpolla, kerron kyselijöille vastaavani taidemuseon tiedotus- ja markkinointiasioista, niin suunnittelusta kuin usein konkreettisesta toteuttamisestakin. Siihen liittyy myös sosiaalisen median päivittäminen ja seuraaminen: Facebook, Twitter, Instagram ja blogi.

Pitemmässä versiossa kerron myös tekeväni opastuksia, satunnaista kielenhuoltoa, osallistuvani asiakaspalveluun tarvittaessa ja auttavani milloin missäkin käytännön asioissa tilanteen ja osaamiseni mukaan.

Tässä vaiheessa sinnikkäimmätkin sanovat yleensä "ahaa", joten harvemmin tarvitsee yhtään pitemmälle työnkuvaa avata. Se on vähän sääli, koska tästähän kaikki jännittävä vasta alkaa! Paperilla saamassani tehtävänkuvauksessa on mukana toki kohta 13 eli ”muut museonjohtajan/sijaisen määräämät tehtävät”, mutta vaikka johtoporras ei aina innostuisikaan innovoimaan uusia hommia, voi itsensä vahingossa löytää mitä moninaisempien työtehtävien ääreltä.

Käytännössä oma työnkuvani muistuttaa lähinnä intervalliharjoittelua: ennen uuden näyttelyn avautumista on melkoista hoppua, rästihommia ja ei-kiireellisiä asioita ehtii hoitaa sitten rauhassa avajaisten jälkeen. Säännöstään kiireisintä aikaa on kevätkausi aina alkuvuodesta kesänäyttelyn alkuun, kun taas kesällä tapaa olla aikaa opetella uutta, verestää vanhoja taitoja ja heittäytyä vähän hassuttelemaankin.

Tänä kesänä olenkin tehnyt opastusten, budjettilaskelmien, asiakaspalvelun ja nettipäivitysten lisäksi työkseni muun muassa seuraavia asioita:

- Kehitellyt nollabudjetin tee se itse -mainoksia paikallisiin majoitusliikkeisiin.



- Muistutellut mieleeni, miten seinätarrojen tekeminen Adoben ohjelmistolla taas tapahtuikaan.



- Askarrellut, auttanut lapsia askartelemaan ja valokuvannut mitä mielikuvituksellisimpia käpyeläimiä.



Kieltämättä sain osakseni pitkiä katseita ja kulmien kohottelua, kun väsyneenä työpäivän jälkeen huokaisin ”oikeesti, askartelin käpylehmiä koko päivän!”. Koska normaalisti suurin osa päivästä vierähtää hiljaisuudessa koneen äärellä, oli sosiaalinen askartelu yllättävän uuvuttavaa.

Tervetullutta vaihtelua normaali se kuitenkin oli ja saman taitavat allekirjoittaa muutkin Käpykarsinaan osallistuneet aikuiset. Suosittelen lämpimästi kaikille pientä tuulettumista kaipaaville tai muuten vain välipalaksi.

Kesäterveisin

Hanna-Maija

ps. Todellakin kesäterveisin, sillä olen tekstin julkaisuajankohtana kesälomalla! Kesän työtehtäviin laskettakoon siis myös Bloggerin ajastustoiminnon harjoittelu.

pps. Tarkkasilmäisimmän huomasivatkin, että taidemuseo on kaikessa hiljaisuudessa löytänyt tiensä Instagramiin. Seuraa @taidemuseojns!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Museo säilyttää myös kieltä

Vuoden 2017 ensimmäisessä Kielikellossa oli Kirsti Aapalan ja Klaus Ruppelin artikkeli kulttuurisanoista. Kulttuuri-sana juontaa juurensa l...