Vaikka ehdin olemaan täällä ainoastaan kolme viikkoa, kerkesin jo tottua
joka aamuiseen innostukseen mikä sai minut nousemaan sängystä, hyppäämään
pyöräni satulaan ja kiitämään taidemuseolle. Jo tänne hakiessa ja
työhaastattelussa hermostuneena istuessani tiesin, että jos tämän kesätyöpaikan
onnistun saamaan, tulen pitämään siitä kovasti. Ja siinä asiassa todella olin
oikeassa.
Kolmen viikon aikana tein pääasiallisesti yleisötyöhön liittyviä hommia
auttamalla järjestämään työpajoja Lastenpop-tapahtumaa ja Suurta
maalaustapahtumaa varten, sekä kollaasityöpajaa liittyen tämän hetkiseen Ilona
Niemen ja Kerttu Horilan Naiseus-näyttelyyn taidemuseon tiloissa.
Kollaasityöpajan satoa. |
Näiden työpajojen järjestäminen oli mielestäni hyvin mukavaa ja
mielenkiintoista, ja erityisen palkitsevaa oli nähdä, miten esimerkiksi
Lastenpopin Maalauksen laboratorio -työpajassa sellaiset lapset innostuivat
maalaamaan, jotka eivät siitä olleet aiemmin pitäneet. Itse pidin kaikkein
eniten kollaasityöpajasta, oli hauskaa nähdä miten oivaltavia kollaaseja
ihmiset tekivät ja oli myös itse mukavaa kokeilla hieman erilaista tekniikkaa,
mitä normaalisti tekisin.
Olen
aikaisemmin jo useasti käynyt kiertämässä taidemuseon näyttelyitä omalla
vapaa-ajallani, mutta vasta ollessani täällä töissä pääsin todella taidekokoelmiin
ja taidemuseon tunnelmaan sisälle. Opin paljon uutta museon tunnetuimpien
teoksien taustoista, mutta tärkein asia mitä täällä ollessani opin oli se, että
tulevaisuudessani tahdon tehdä jotakin tämän tyylistä työtä.
Taidemuseolla on tunnelmaa. Kuvassa Erkki Sjöstedtin maalaus Nimetön (1993). |
Oli ihanaa olla päivittäin tekemisissä taiteen parissa, ja nyt vasta
todella ymmärsin, että jokin tällainen on se minun juttuni. Taidemuseolla oli
ja on varmasti jatkossakin suorastaan kotoisa tunnelma, ja mielessäni pyörii
sellainen vahva tunne, että minä todella kuulun tänne.
Veera Laukkanen