Viikko Onnin matkassa

TET-harjoitteluni Joensuun Taidemuseolla tuntuu hujahtaneen ohi kamalan äkkiä. Aika on mennyt nopeasti ja olen saanut kokea ja kokeilla monenlaisia asioita.

Museot ovat aina kiinnostaneet minua ja siksi päätin hakea TET-harjoitteluun juuri Taidemuseoon. Astuessani maanantaina sisään, minua jännitti hieman. Jännitys osoittautui turhaksi, sillä kaikki työntekijät tervehtivät iloisesti ja paljastuivat mukaviksi, eikä työni ollutkaan pelkkää siivoamista. 



Työtehtävät joita tein olivat monipuolisia: Tutustuin museon persialaiseen keramiikkaan ja kirjoitin esineistä lyhyet esittelytekstit, autoin taulujen ripustamisessa, näyttelylappujen tekemisessä ja tutkin taidemuseon some-profiilien toimivuutta. Missään vaiheessa en tylsistynyt, en edes siivotessani museon puotia. Hyllyjen putsaamisen välissä ihastelin taidekortteja ja pieniä vihreitä sammakkoprinssejä - niin suloisia!

Kiinnostavimpia töitä olivat näyttelyn valmistelu ja keramiikan tutkiminen. Autoin Oscar Parviaisen näyttelyssä - sain kokeilla töiden ripustamista, numerointia ja pääsin katsomaan läheltä kun työ kehystetään. Parviaisen teokset, etenkin hänen luonnoksensa, olivat mielenkiintoisia, ja siksi olen iloinen että pääsin auttamaan juuri tässä näyttelyssä.

Myös keramiikan esittelytekstejä laatiessa tutustuin museossa tarvittaviin käytännön taitoihin. Luin aineistoa ja tutkin aihetta, ja lopuksi kokosin keräämäni tiedot esittelytekstiksi, joka nyt seisoo vitriinin vieressä. 



Taidemuseot ovat aina olleet ympäristö, jossa viihdyn hyvin. Taide on lähellä sydäntäni, ja museoiden tunnelma iskee minuun joka kerta. Uskon, että tästä viikosta eteenpäin nautin museokäynneistä vielä enemmän, sillä olen nähnyt kuinka paljon työtä näyttelyt ja koko museon ylläpito vaativat. Näyttelyn järjestäminen ei ole vain taulun ripustamista seinälle, vaan siihen kuuluu monta muutakin asiaa aina suunnittelusta tiedottamiseen. 

TET-viikkoni lähenee loppuaan, mutta minä en vielä haluaisi lopettaa töitä. Päällimmäisenä tästä viikosta jäi mieleen hauskat ihmiset, tarinat ja mielenkiintoinen työ. Myös ihmisten koulutuksesta oli mukava kuulla, sillä omiin jatko-opintoihini hakeminen lähestyy.



Jatkossa aion vierailla museoissa enemmän, ehkä saan jopa kaverini innostettua mukaan!    

- Wilhelmiina, Liperin koulu

Hei Rosa, seuraa ruusua!

Myös täällä Joensuun museoissa on voinut viime tiistaista lähtien etsiä valtakunnallista Rosan koodia.

Ylen 7-12-vuotiaille suuntaamaan pelin ideana on edetä tarinassa keräämällä 50 koodia keskenään hyvin erilaisista digitaalisista ympäristöistä sekä fyysisistä tiloista ja samalla auttaa tarinan päähenkilöä Rosaa tarinan juonessa etenemisessä.




Ihan mahtava idea! Omatkin sormet syyhyävät pelin pariin. Itse asiassa olen käynyt jo testaamassa polun Pohjois-Karjalan museon puolella ja tulevalla viikolla aikeena on jalkautua Joensuun pääkirjastolle.

Taidemuseossa koodi on kätketty museon kokoelmatiloihin. Vaikka kokoelmiin on normaalisti pääsymaksu, koodia metsästävä koululainen pääsee sinne maksutta kertomalla asiakaspalvelussa etsivänsä Rosan koodia. Sama juttu Pohjois-Karjalan museon puolella.

Muuten käytännön toteutus kuitenkin tuotti vähän päänvaivaa. Haastavinta oli vihjeiden sijoittaminen itselle kovin tuttuun ympäristöön niin, että kaikkien alakouluikäisten olisi ne mahdollista löytää ilman kohtuutonta vaivaa – mutta kuitenkin niin, etteivät ruusuvihjeet häiritse muita museokävijöitä. Apuun riensi ihana pedan kesätyöntekijä Erika, joka suunnitteli alustavan polun jo elokuun lopulla. Meidän osaksemme jäikin lähinnä vihjeiden valmiiksi saattaminen ja kätkeminen.

Koodia on voinut etsiä taidemuseolta kohta viikon verran, eikä vielä ole tullut palautetta siitä, onko polku kohderyhmäänsä ajatellen liian helppo, vaikea vai juuri sopiva. 

Muutoksia voidaan tehdä vielä näin matkan varrellakin. Tervetuloa siis vaikka koko perheen voimin koodia etsimään! Kaikenikäisten palaute on ehdottoman tervetullutta.

Varsinaista Rosan koodi -peliä pelataan osoitteessa rosankoodi.fi.

Hanna-Maija

Kesätyö taiteen keskellä

Hei! Tässä kirjoittelee Veera, 17-vuotias taidemuseon kesätyöläinen. Tällä hetkellä on meneillään kolmen viikon kesätyöni viimeinen päivä, j...