Virginien viemää

Olen kirjoittanut teosten lainaamisesta ennenkin, mutta teema on aina ajankohtainen. 

Sydän tuppaa jättämään yhden lyönnin väliin aina, kun ensimmäistä kertaa huomaa, ettei tuttu teos roikukaan omalla paikallaan. Tälläkin hetkellä yksi omista lemmikeistäni, Alvar Cawénin Pariisitar, on lainassa Tampereen taidemuseon Elämänvirrassa-näyttelyssä.

Myös museomme toinen pariisitar, Albert Edelfeltin rakastettu Virginie on lähdössä matkalle.

Ihan pienestä reissusta ei olekaan kyse. Teos tulee nähtäville Ateneumin helmikuussa avautuvaan näyttelyyn Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918. Ateneumista näyttely jatkaa vielä Norjan ja Tanskan kansallisgallerioihin.

Edelfelt maalasi kyseisen Virginietä esittävän muotokuvan tilaustyönä englantilaiselle herrasmiehelle 1883. Teos pysyi Englannissa 1930-luvulle saakka, jolloin Galerie Hörhammer hankki sen Suomeen. Arla Cederberg osti teoksen Hörhammerilta. Maalaus muutti Joensuun taidemuseoon Cederbergin kokoelmalahjoituksen myötä 1962.

Virginie on keskeisellä paikalla Arla Cederbergin kokoelmassa. Kuva: Eija Hiltunen.

Vaikka Virginien kasvot ovat monelle tuttuakin tutummat, naisesta itsestään tiedetään edelleen valitettavan vähän. Todennäköistä on, että Virginie oli Edelfeltin avopuoliso ja heillä oli myös yhteisiä lapsia. Sama nainen on toiminut mallina myös monissa muissa Edelfeltin maalauksissa. 

Nainen tunnetaan nykyään laajalti Virginienä, mutta se ei välttämättä ole hänen oikea nimensä. Todellinen identiteetti ja naisen myöhemmät vaiheet Edelfeltin Suomeen palaamisen jälkeen ovat edelleen hämärän peitossa.

Varmaa kuitenkin on, että Edelfeltin kaunis maalaus ja Virginien arvoistuksellinen katse ovat puhutelleet Joensuun taidemuseon asiakkaita jo vuosikymmenien ajan ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Usein käy niin, että museovieraat tulevat Joensuuhun varta vasten Virginien takia. Toisaalta monille on iloinen yllätys, kun suosikkiteos löytyykin Joensuusta, kaukaa Kehä III:n ulkopuolelta.

Siksikin olemme sydän sykkyrällä pitkin syksyä miettineet, miten pariisittaren jättämä aukko Arla Cederbergin kokoelmassa ja yleisön sydämissä paikataan. Se jääköön vielä yllätykseksi, mutta kehotan kaikkia Virginien ystäviä suuntaamaan kulkunsa Joensuun taidemuseoon vielä tämän vuoden puolella. 

Menee nimittäin monta kuukautta ennen kuin maalaus on mahdollista nähdä näillä leveysasteilla uudemman kerran.

Hanna-Maija

Rokkia, rauhaa, treffejä & tenavia

Elän vakaasti siinä uskossa, että loppukevät on työni kiireisintä aikaa. Joka vuosi syys-lokakuussa saan todeta luuloni olevan väärä – tiivistahtisin kausi nimittäin osuu juuri siihen hetkeen, kun illat alkavat pidetä ja pimentyä.

Valitettavasti se näkyy paitsi täällä huvialustallani blogin puolella, myös yleisessä vireystilassa ja keskittymiskyvyssä, mikä puolestaan heijastuu ensimmäisenä uusien asioiden ideointiin ja toteuttamiseen.

Onneksi innokkaita tekijöitä löytyy myös muualta!

Joensuun kaupungilla on toiminut syksyn ajan ihan huippu Kulttuurivalmentaja-hanke, jonka tavoitteena on kannustaa etenkin haja-asutusalueiden asukkaita kaupungin kulttuuripalvelujen pariin. Toki tilaisuudet ovat avoimia ihan kaikille ja ymmärtääkseni asiakkaalle maksuton valmennus on kin herättänyt kiitettävästi kiinnostusta ympäri Joensuuta.

Kulttuurivalmentajat Kyösti ja Maisa ovat valmennettavineen jalkautuneet useamman kerran myös museoon ja sieltä syntyi kipinä myös marraskuun ilmaisille after work -tapahtumille. Mitäpä jos tuopillisen, kuntosalin tai kauppareissun sijaan viettäisikin työpäivän päätteeksi pienen hetken taiteen äärellä?

Kulttuurivalmentaja on paikalla museolla marraskuun jokaisena keskiviikkona klo 16-20 ja tarjoaa asiakkaille museokierroksen pienellä twistillä. Joka viikko on uusi teema, jonka pohjalta museon tarjontaa pohditaan ja tarkastellaan. Ihmissuhteet-teema ei vielä aiheuttanut yleisöryntäystä – joskaan 300 ykköset päällä juhlivan lyseolaisen keskellä tätä tuskin huomasi – mutta kolme kiinnostavaa valmennusta on vielä jäljellä.

Huomenna 11.11. teemana on Rokumentti-elokuvafestivaalin tunnelmissa katu-uskottavuus: miten monin tavoin museo onkaan rock, vaikka sitä ei heti tulisi ajatelleeksi!

18.11. teema on hiljentyminen. Valmentajan kanssa pohditaan muun muassa, miten taidemuseota voi käyttää hiljentymisen paikkana keskellä kiireistä arkea. 25.11. taas viritetään aivot lapsuuteen. Valmentajalta saa vinkkejä siihen, miten museon voi kokea yhdessä lapsen kanssa tai eläytyä museoon itse lapsen lailla.

Kierros ei maksa asiakkaalle mitään, valmennukseen tulevien ei tarvitse edes normaalia pääsymaksua maksaa. Kierroksen pituudenkin saa määritellä itselleen sopivaksi. Suosittelen lämpimästi siis piipahtamaan jonain kiinnostavana keskiviikkoiltana ja kokeilemaan rohkeasti keskustelevaa kulttuurivalmennusta.

Itse ainakin olen saanut valmentajien kanssa jutellessani kullanarvoista näkökulmaa museon kokoelmiin ja kuullut ihania tarinoita siitä, miten ensimmäistä kertaa taidemuseossa vierailleet ovat eri teokset ja museon kokonaisuudessaan kokeneet. Samalla on tullut käsiteltyä kaupungin muutakin kulttuuritarjontaa, muistin virkistäminen ja terveen uteliaisuuden herättäminen ei ole ollut siinäkään pahitteeksi.

Tämän uudelleen löydetyn innostuksen valossa lupaan, että museoiden blogikin päivittyy vastaisuudessa aktiivisemmin kuin neljän kuukauden välein.

Syysterveisin,

Hanna-Maija