Jututettavana Lauri Laine

Taidemuseon näyttelykevään avasi Lauri Laineen retrospektiivinen Maalauksia valosta ja tilasta. Näyttely on kiertänyt jo vuoden verran, ennen Joensuuta se oli nähtävillä kuhunkin paikkaan räätälöitynä kokonaisuutena Helsingissä, Vaasassa ja Tuusulassa. Joensuussa on nähty Laineen näyttely viimeksi vuonna 1990 ja mielellään taiteilijakin tänne palasi. Ripustuksen yhteydessä Lauri Laine ehti vastata museoassistentin iloksi myös muutamiin kysymyksiin.

Teoksesi ovat melko abstrakteja. Taidettasi käsittelevässä kirjassa jopa sanottiin niiden esittävän vain itseään. Olisi kiinnostavaa tietää, onko maalauksissa kuitenkin mukana jonkinlainen viesti.

Teoksissani on sekä abstrakteja että esittäviä piirteitä, tämä raja-alue on kiinnostava tulkintojen kannalta. Viestistä en tiedä, mutta erilaisia merkityksiä niissä on ja juuri niitä haluan välittää katsojille. Sekä abstrakti että esittävä työ voi sisältää samanarvoisesti näitä merkityksiä. Teokset viittaavat todellisuuteen eri tavoin, niiden perimmäinen lähtökohta on aina nähdyssä ja koetussa. Katsoja voi löytää oman tulkintansa assosiaatioiden kautta.

Teetkö töitä kohdeyleisö mielessäsi eli onko teokset osoitettu joillekin tietyille ihmisille?

Ei. Teokset on tehty kaikille. Niissä esiintyy elementtejä, joita kaikki voivat lähestyä, eikä katsojan tarvitse tuntea taidehistoriaa. Toki taidehistoriaa hyvin tunteva näkee töissä varmasti eri asioita kuin esimerkiksi autokorjaamolla ikänsä viettänyt, mutta molemmat ovat potentiaalista yleisöä. Oivaltavaa palautetta olen saanut kaikenlaisilta ihmisiltä, jotka ovat pystyneet eläytymään töihini.

Näyttely on retrospektiivinen ja töitä siihen on valikoitunut lähes 30 vuoden ajalta. Miten koet tyylisi muuttuneen vuosien varrella?

Varhaisemmissa töissä tila on kaksiulotteisempi ja niissä on arkkitehtonisempia elementtejä. Valo on pintojen tuottamaa valoa. Vähitellen tilakäsitys on muuttunut kohti syvempää kolmiulotteista tilaa pois modernistisesta kuvapinnasta. Kohdevalon kaltainen valo nostaa muodot esiin syvästä taustasta ja ne tulevat lähes samaan tilaan katsojan kanssa. Arkkitehtoniset elementit puuttuvat ja viittaukset ihmisiin ovat tulleet tilalle. Niissä voi aistia figuurin kaltaisia hahmoja, päähineitä, laskoksia ja niin edelleen. Nämä työt ovat saaneet paljon vaikutteita barokin maalaustaiteesta. Väri on ollut koko ajan tärkeä tekijä.

Kohdallasi painotetaan usein Välimeren kulttuurin vaikutusta. Miten suomalaisuus mielestäsi näkyy taiteessasi?

Kunpa tietäisin. Olen työskennellyt paljon Välimeren alueella, lähtökohtani ja vaikutteeni tulevat siitä taiteesta. Minulle kansallisuuskysymykset ovat sinänsä toisarvoisia. Taiteessa suomalaisuuteen yhdistetään yleensä maisemallisuus ja luonto, harmaat ja sinertävät värisävyt, ynnä muut. Niitä teoksistani ei löydy eli siinä mielessä ne ovat hyvin epäsuomalaisia. Olen aina ollutkin kiinnostuneempi eurooppalaisesta kulttuuriperinteestä laajemmin.

Euroopan taiteen vanhat mestarit voivat tuntua tavan tallaajasta etäisiltä. Mikä sinua arjessa inspiroi? 

Maalaukseni syntyvät aina omista kokemuksistani. Maalaustaiteen historia ja vanhat mestarit ovat eräänlainen merkittävä koulu, ne tarjoavat elämyksiä ja esimerkkejä, joiden kautta näitä omia kokemuksia voi heijastaa uudenlaiseen taiteeseen. On tärkeää löytää jokaisessa maalauksessa kuitenkin oma ”ääni”, ei ole mitään mieltä kopioida vanhaa. Arjen realistinen kuvaaminen ei kiinnosta minua, mielikuvituksen voima on suurempi.

Miten tiivistäisit itsesi taiteilijana sellaisille henkilöille, jotka eivät vielä tuotantoasi tunne?

Pyrin teoksissani vetoamaan ihmisiin sekä tunteen että ajatuksen kautta. Tunteet ovat merkittäviä kokemuksen kannalta, mutta toivottavasti teokseni herättävät myös pohdintoja.

Onko sinulla lähettää muita terveisiä blogin lukijoille?

Toivoisin, että näyttelyssä vierailevat antaisivat töille aikaa vaikuttaa, että teoksia katsottaisiin rauhassa nopean silmäilyn sijaan. Teokset eivät ole pelkkää pikaruokaa. Niihin voi päästä syvälle, kunhan niille annetaan aikaa ja mahdollisuus. Haluaisin myös mainita, että mielestäni nämä Joensuun taidemuseon tilat ovat ihanteelliset maalauksilleni. Tämä museo olikin ykköstoiveeni, kun näyttelyn jatkoa mietittiin. Näyttely suunniteltiin alun perin Helsingin Taidehalliin, jossa se oli esillä maalis-huhtikuussa 2012.

---

Maalauksia valosta ja tilasta on esillä 3.3. saakka, joten vielä ehtii ottaa erinomaisesta neuvosta vaarin. Näyttelyn yhteydessä on nähtävillä myös Ali Lachebin ohjaama hieno video ja kiitos YouTuben, tunnelmaan voi virittäytyä katsomalla sen myös etukäteen!




Hanna-Maija

Klubikortti

Olen Jonna Turunen, työssäharjoittelija Joensuun taidemuseo ONNIssa tuonne helmikuun puoleen väliin suurin piirtein tasan ja sain tehtäväkseni suunnitella ja tehdä museoiden klubikortin. Ryhdyin hommiin ensin vähän tutkiskellen vanhaa kausikorttia, ja päätin, että käyttäisin Carelicumin ja Bunkkerimuseon kuvaa sekä taidemuseo ONNIn logoa.

Tuli siinä tehtyä eri väriversioita, vaihdeltiin Tarjan kanssa mielipiteitä sähköpostitse ja viimein eräässä kokouksessa sain palautetta, että yksi väri taustalle, ei kuvia ja jotain graafista mukaan. Päässäni alkoi heti muutama idea pyöriä harmaiden aivosolujen tehdessä töitä ja onneksi sain ne ”tallennettua” näkyville. Hanna-Maija antoi myös hyviä ideoita; palloja, neliöitä ja niin edelleen. Kokeilinpa myös ”suttutuhrua”, mikä sitten pääsikin lopputulokseen.

Pääsinpä sitten leikkelemään kortteja ollessani samaan aikaan asiakaspalvelussa. Siinä sitä aikaa mukavasti hurahtikin, kortteja leikellessä ja välillä asiakkaita palvellessa.

Jokunen viikko myöhemmin minulle sanottiin, että tekisin lapsillekin klubikortin. Ensin kokeilin samaa ideaa kuin aikuisten kortissa, tosin kokeilin eri väriä taustassa (pastellinsinistä ja -vihreää). Sitten tuli Tarjalta ehdotus: ilmapalloja. No, tuhersin ilmapalloja ja näytin Tarjalle. Seuraavaksi ehdotuksena oli muikkuja. Lisäilin muikkuja korttiin, mutta huomasin kortin menevän ihan liian ruuhkaiseksi ilmapalloineen ja muikkuineen. Lopulta hyväksyttiin versio, missä taustana olivat pelkästään muikut. Ja kivahan siitä tuli.

Tulostuksen kanssa oli sen verran ongelmia, etten ollut koskaan ennen tulostanut kaksipuoleisesti (hyvä minä! Aplodit!), joten Hanna-Maija hoiti sen puolen. :’ )

Mietteitäni kortin/korttien teosta? Oli kivaa tehdä, ei sitä muulla tavalla voi ilmaista. Matkassa oli toki omat kuoppansa sun muut suppansa, mutta näin jälkeen päin ajatellen... Oikein mukava projekti oli se.

Jonna Turunen

Talvi taittuu – Mukulakadulla ilakoidaan!


Carelicumista kuuluu kummia: imurit hurisevat, vasarat naputtavat ja maalipensselit heiluvat. Mennäänpä suoraan tapahtumapaikalle ottamaan selvää, mistä oikein on kyse.

Hetkinen, mutta hurina ja naputushan kuuluvat Mukulakadulta. Mitäs ihmettä siellä tapahtuu? Kysytään asiaa Rauni Rauniorotalta, tuolta kaikentietävältä museon lasten oppaalta. Josko Rauni olisi perillä tapahtumista. Kerrohan Rauni meille kaikille uteliaille, mistä tässä nyt oikein on kyse.

”No nythän on siis niin, että pari viikkoa takaperin vastuu Mukulakadun toiminnasta siirtyi suoraan minun, siis teidän Korkeahäntäisyytenne ja museon ahkeran työntekijän vastuulle, joten tässä sitä nyt sitten ollaan. Laitetaan Mukulakatua hieman uuteen uskoon. Se taisi olla joku maanantaipäivä, kun Mukulakadulla asustavien hyvien ystävieni kanssa löimme viisaat päämme yhteen, tosin ei nyt aivan kirjaimellisesti, koska se olisi voinut sattua liikaa, ja pohdimme, millä tavalla voisimme piristää lapsia ja lapsenmielisiä tämän pitkän talven keskellä. Ja aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta päähämme pälkähti: Naamiaiset! Järjestetään naamiaiset! Ja eihän siinä muu auttanut kuin pistää rätit heilumaan ja imurit hurisemaan, jotta saadaan Mukulakatu paraatikuntoon tulevia naamiaisia varten.”

Siispä kaikki nenä kohti Mukulakatua tulevana lauantaina 19.1. Heikin päivänä, jolloin talven selkä taittuu ja karhu kääntää kylkeään ja tokaisee: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Samaisena päivänä juhlitaan myös Mukulakadun talven taittajaisia naamiaishumun merkeissä. Päivän ohjelmassa on luvassa Miun Mukulakatu lasten oman yhteistötaideteoksen tekemistä, perinteisiä suomalaisia satuja, mahdollisuus kuvauttaa itsensä upeassa naamiaisasussa, Museotädin mysteeripiste sekä tietenkin, leikkejä Mukulakadun tuttujen hahmojen kanssa.

Tule mukaan naamiaisasussa tai ilman, mutta tule kuitenkin!


Rauni ja Ulla

Valokuvia valosta ja tilasta

Taidemuseon vuoden avaa Lauri Laineen näyttely Maalauksia valosta ja tilasta. Kun seurasin näyttelyhuoneiden muuntumista Lohikäärmeen vuosi -näyttelyn värisinfoniasta valon ja muodon maailmaan ei nimi olisi voinut tuntua osuvammalta. Tässä siis sen kunniaksi pieni kuvasarja näyttelyn rakentumisesta, kuvia valosta ja tilasta.

1. Lohikäärmeen vuosi -näyttelyssä jokainen näyttelyhuone oli maalattu eri värillä. Esineitä ja vitriineitä oli tilassa runsaasti.

Kuva: Jonna Turunen

2. Näyttelyhuoneet tyhjennettiin, jonka jälkeen ne maalattiin valkoisiksi. Ensimmäisen kuvan etualalla häämöttävä penkki kavereineen on saanut jälleen tutun harmaan sävyn.



3. Runollinen näkymä: maalauksen jäljiltä yksinäiset A-tikkaat ovat jääneet nauttimaan spottivalosta. Vasemmassa reunassa oleva ripustussuunnitelma näyttää, minne näyttelyyn tulevat teokset on suunniteltu asetettavaksi.



4. Laineen teokset saapuivat kuljetuksessa tammikuun alussa ja ne purettiin näyttelyhuoneisiin oikeille paikoilleen.



5. Isoin laatikko saapui Kiasmasta. Huomauttaisin, että näyttelymestari Jaana on pitkä nainen, joten melko vaikuttavan kokoinen lähetys on kyseessä.



6. Tässä kuvatodiste edellisestä niille, jotka eivät vielä uskoneet. Ei käy laatikon kanssa pelleileminen. Itse pysyttelin siitä viisaasti etäämpänä.



7. Ripustus on jo täydessä käynnissä. Vähemmän organisoitu apupöytä rullaa ripustajien matkassa huoneesta toiseen.



8. Kun kaikki työt on saatu ripustettua, Tuija kiinnittää vielä teoslaput paikoilleen.



9. Kohdevaloja vaille valmista.



10. Lamputkin ovat paikoillaan, joten pystytys on valmis. Seuraava etappi on tiedotustilaisuus, jossa taiteilija itse pääsee kertomaan tiedotusvälineille ja oppaille töistään.


Illalla seuraa avajaiset ja sitten onkin näyttely virallisesti auki. Maalauksia valosta ja tilasta on nähtävillä Joensuussa 3. maaliskuuta saakka.

Hanna-Maija

ps. Lauri Laine suostui jututettavakseni ripustuksen yhteydessä, haastattelu ilmaantuu tänne blogin puolelle piakkoin. Pysykäähän kanavalla!

Hyvää uutta vuotta 2013!

Hyvää uuta vuotta toivotellaan näinä viikkoina kaikille tutuille. Mutta kuinka pitkä perinne uuden vuoden juhlinta onkaan? Vuoden aloittaminen tammikuun ensimmäisestä päivästä oli – keidenkäs muiden kuin roomalaisten - keksintö. Muinaisten babylonialaisten vuosi alkoi kevätpäivänseisauksesta, egyptiläisillä taas kesäpäivänseisauksesta. Roomalaiset aloittivat vuoden tammikuun alussa jo ennen ajanlaskun alkua. Kesti monta vuosisataa ennen kuin tapa saapui tänne Pohjolan perukoille.  Suomessa se otettiin käyttöön vasta keski- ja uudenajan taittuessa. Virallisesti tammikuun ensimmäinen päivä aloitti vuoden vasta 1500-luvun puolivälissä. Perinteisesti maassamme vuosi alkoi kekrin tienoilla, jolloin viljat oli puitu ja teurastukset tehty.

Vanhoista perinteistä nykyiseen uudenvuoden juhlintaan on parhaiten säilynyt tinojen valaminen. Niistähän edelleen ennustetaan tulevan vuoden tapahtumia. Tyhjään huoneeseen asetettuja peilejä ja niissä tulevaisuuden katsomista ei juurikaan harrasteta. Saati sitten, että tuotaisiin sisään olkia lattialle ja tulkittaisiin kattoon tai orsille jääneistä oljista tulevaa. Enää ei myöskään ennusteta tulevaa vuoden ensimmäisen päivän käyttäytymisestä tai vastaantulevista.  Enteen mukaan, jos talossa saunottiin aattona päiväsaikaan, noustiin aamulla aikaisin vuoteesta ja tehtiin tuli aikaisin takkaan, niin pysyttiin vireänä koko vuoden ja työt joutuivat. Myöskään saunassa ei saanut puhella, etteivät kärpäset vaivaa kesällä! Lapsiakaan ei saanut torua, sillä näin ne säilyivät hyvätapaisina koko vuoden. Myös vuoden ensimmäisen päivän säästä nähtiin enteitä koko vuoden säälle. Vuosi 2013 alkaa suojasäässä, mutta suojasäänkin tulkittiin vain tuovan hyvän vuoden!

Nykyisellään uuden vuoden enteet eivät ole samassa roolissa kuin aiemmin. Meidän aikamme tehdään uuden vuoden lupauksia ajatuksella: kuinka parannan omaa hyvinvointiani. Hyvinvoinnin parantamisen voi aloittaa myös kulttuurikunnosta, näin pysyt vireänä koko alkavan vuoden! Vuoden alusta lähtien on mahdollista hankkia Joensuun museoiden klubikortti, jolloin pääsee 30 eurolla vierailemaan rajattomasti Joensuun taidemuseo ONNIssa, Carelicum – Pohjois-Karjalan museossa ja  Joensuun bunkkerimuseolla. Lupaamme myös klubitarjouksia ja kutsuja avajaisiin. Niin, ja tiedäthän että kulttuurin harrastaminen, kuten  museoissa vieraileminen, vaikuttaa myönteisesti vireyteesi ja omaan hyvään oloosi!


Terveisin

Tarja Raninen-Siiskonen

Kesätyö taiteen keskellä

Hei! Tässä kirjoittelee Veera, 17-vuotias taidemuseon kesätyöläinen. Tällä hetkellä on meneillään kolmen viikon kesätyöni viimeinen päivä, j...