Leena Luostarisen jalanjäljillä

Salutations de Paris !

Virallinen kesänaloitukseni tapahtui tänä vuonna Pariisissa. Kaupungissa riittää nähtävää ja koettavaa varmasti jokaiselle matkaajalle ja itsekin voisin turista kaikenmoista aina herkkukauppojen valikoimista katakombien kalloihin. Tämä teksti on kuitenkin omistettu kuvataiteelle, joka on lukuisten museoiden ja rikkaan kuvallisen perinteen ansiosta läsnä lähes kaikkialla.

Inspiraatiota ja oppia valon kaupungista ovat vuosien saatossa etsineet myös lukuisat suomalaistaiteilijat: Järnefelt, Edelfelt, Gallen-Kallela, Jansson, Schjerfbeck, Thesleff, Enckell, Cawén, Simberg… Tunnetuista maalauksista tai vaikkapa Mika Waltarin kirjojen sivuilta tuttuja paikkoja onkin siis Pariisissa vaikea välttää. Etenkin Luxembourgin puistossa (mainion Chagall-näyttelyn jälkeen) jalkoja lepuuttaessa oli liki mahdoton pyyhkiä mielestään Edelfeltin samannimistä maalausta.

Tämän kevään valossa ajankohtaisin Pariisi-taiteilijani on ehdottomasti Leena Luostarinen. Maalis-huhtikuussa esillä olleessa retrospektiivissä oli huomattava määrä ”eräästä pariisilaisesta puistosta” maalattuja teoksia. Onneksi olin kaukaa viisas ja kysyin taiteilijalta puiston tarkempia koordinaatteja jo keväällä. Niinpä kolmantena matkapäivänä otimme sunnan kohti 19. kaupunginosaa ja Parc des Buttes-Chaumontia.




Tiikerinpiirtäjä-näyttelyssä monia näyttelyvieraita puhutteli erityisesti mittavan kokoinen Luola ja vesiputous sekä teokseen liittyvät luonnoskirjat. Minua puolestani kosketti ikuisesta rakkaudesta viestivä, puuhun kaiverrettu Je t’aime a l’infini… Puuta en valitettavasti nähnyt, mutta luola ja vesiputous löytyivät puiston perukoilta kuin kätköstä.


Jos maalaus teki vaikutuksen koollaan, niin eipä jäänyt fyysinen paikka kuvajaistaan huonommaksi. 166-senttinen bloggaaja esiintyy alemmassa kuvassa tuomassa perspektiiviä.



En yhtään ihmettele, miksi taiteilija on kokenut puiston niin inspiroivaksi. Mitä ihanin hiljaisuuden keidas hälyisen kaupungin keskellä ja maisemat kuin suoraan satukirjasta! Ja mikä parasta, Buttes-Chaumontissa on lähes kaikista muista isommista puistoista poiketen nurmikolla makoilu on paitsi sallittu, myös suotavaa. Suosittelen siis lämpimästä kaikille Pariisissa vieraileville. Tarjoan myös ilmaisen vinkin: olkaa meitä viisaampia ja varatkaa mukaan eväät – patonkia, juustoa, tuoreita hedelmiä, kivennäisvettä ja hyvää viiniä. Puisto on kuin tehty piknikhetkiä varten!


Asiaankuuluvaan sometyyliin varvaskuva ulkomailta.
Tässä vaiheessa jalkoja koristi vasta yksi laastari.

Nyt onkin hyvä aika viritellä lomapyrähdyksen jälkeen ajatukset taas työtunnelmiin ja jo avautuneeseen kesänäyttelyyn. Puisto- ja valokuvainnostuksesta siirtynemme hiljalleen tekstiilitaiteen triennaalin hengessä kohti virkkausmaniaa.

Hanna-Maija

ps. Mikäli tarkempi alustus taiteilijoistamme Pariisissa kiinnostaa, suosittelen alkupaloiksi tätä Tuulevi Aschanin nettiartikkelia. Varoitus! Saattaa aiheuttaa matkakuumetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden kuva / marraskuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Marraskuun...