Harmaata on, kyllä, ja pimeää, mutta on se kumma, ettei tämä pimeys koskaan lapsena haitannut
menoa. Päinvastoin juuri tämä lumeton, pilkkopimeä aikahan oli mitä kiehtovinta
ja innostavinta, ei muuta kuin lamput mukaan ja pihalle!
Meidän
kulmilla ehdoton suosikki juuri tähän lumettomaan aikaan oli lamppunen, tai
tuttavallisemmin lamppis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin simppeli leikki,
mutta kuitenkin niin jännittävä. Vähän niin kuin kymmenen tikkua laudalla,
mutta ilman sitä lautaa ja niitä tikkuja. Ja erityisen jännittävän pelistä teki
se, jos joku oli saanut uuden hienon taskulampun, jota sitten ringissä ihailtiin,
ehkä myös hieman kadehdittiin. Ei siinä
mitään älykännyköitä tarvittu, paristoilla toimiva taskulamppu oli sellaista
high techia, että heikompia saattoi jopa hirvittää.
Ja jos oikein
hurjiksi heittäydyttiin, niin ensin luettiin kummitustarinoita Noidan
käsikirjasta, ja sen jälkeen lähdettiin pihalle pimeyteen taskulamppujen kanssa
housun lahkeet tutisten ja pihakuusia peläten. Mutta hauskaa oli, eikä pimeyden
ahdistavuudesta tietoakaan.
Lapsilla on
ilmiömäinen kyky löytää asioista, niin kuin nyt tylsääkin tylsemmästä
marraskuusta, aina ne hauskat puolet. Ehkäpä se on se leikkimielisyys ja
mielikuvitus, joka saa näkemään asiat aina parhain päin. Eihän pimeyden
tarvitse olla vain pimeyttä, sehän on vain omasta mielikuvituksesta kiinni,
mitä pimeydessä näkee.
Tästä nerokkaana aasin siltana: jos
kaipaat leikkimielisyyttä, iloa ja valoa marraskuuhusi, niin osallistupa
tulevan viikon lauantaina 16.11. Leikkipäivään Mukulakadulla, Perheentalolla ja Kaupunginteatterissa. Leikkipäivästä löydät hieman lisätietoa
täältä. Tarkempaa infoa tulossa piakkoin, seuraahan tiedottelua.
Ulla
Pöh, eihän se mikään lamppis ole vaan tuikku! Jännää se oli nimestä huolimatta. Ysärinvihreässä takissani luulin sulautuvani metsämaastoon tosi hienosti. Jostain syystä en kuitenkaan pärjännyt kovin hyvin tuikussa ikinä, kumma homma.
VastaaPoistaOlisi kyllä hedelmällistä tutkimusperää eri leikkien nimet ympäri Suomen, tosin tarkemmin ajateltuna niitä on varmasti tutkittu jo. Kirjastoon.
Hanna-Maija