Pääskysestä ei päivääkään

Kevät on upeaa aikaa. Luonto puhkeaa kukkaan pitkän talven jälkeen ja kauan kaivatut lintuystävämme saapuvat takaisin tänne kauas kylmään Pohjolaan. Ja se jos mikä on varma kevään ja kesän merkki.

Ennen vanhaan lintujen muutto rytmitti vahvasti ihmisten elämää. Kun linnut iltojen pimetessä lähtivät kohti etelää, tiesi se syksyn ja talven saapumista, luonnon kuolemaa. Lintujen paluu keväisin sai luonnon jälleen heräämään, ja olipa se myös merkki ruokavalion täydentymisestä pitkän ja ankean talven jälkeen.

Kun kuuli käen kukkuvan ensimmäisen kerran, tiesi kesän jälleen saapuvan. Jos käki ei ollut kukkunut toukokuun loppuun mennessä, oli kesä tällöin myöhässä. Jos taas käki jatkoi kukkumistaan aina heinäkuun loppuun saakka, tiesi se lämmintä ja pitkää syksyä. Varmasti jokaiselle on tuttu sanonta: ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”. Hieman tuntemattomampi voi olla sanonta: ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle”.

Lintujen toimista on usein ennustettu tulevaa säätä: jos pääsky lensi matalalla, palokurki kuikutti tai kurki ja kaakkuri huusivat, tiesi se sateen tuloa. Jos varis tepsutteli maantiellä maaliskuussa, oli luvassa kelirikko. Jos se taas liihotteli ilmassa, oli tiedossa poutaisia päiviä. Metsälintujen ilmaantuminen pihapiiriin tiesi vanhan kansan uskomusten mukaan myrskyä.

Monet linnuista ovat saaneet pahanilman linnun maineen. Metson saapuminen pihapiiriin tai korpin näkeminen tiesi kuolemaa. Ja muistanpa itsekin mummoni laskeneen käen kukunnasta jäljellä olevia elinvuosia. Tosin pelkkä linnun näkeminen ei onneksi vielä ketään tapa, vain jos lintu käyttäytyy jollakin tavalla kummallisesti, voi tosi olla kyseessä.

Nyt lintubongauksen ja lintuihin liittyviin myytteihin tutustumisen voi aloittaa kätevästi Pohjois-Karjalan museosta, Carelicumista, jonne olemme saaneet lintuvieraita läheltä ja kaukaa. Lennossa, linnut Carelicumissa -näyttelyssä, joka on muuten Tampereen museokeskus Vapriikin tuotantoa, käsitellään sitä, mitä linnut ovat suomalaisille eri aikoina merkinneet ja miten lintuihin liittyvät myytit ja uskomukset näkyvät elämässämme vielä nykypäivänäkin. Eikä näyttelyssä tarvitse tyytyä pelkkään katsojan rooliin, vaan näyttely tarjoaa myös mukavaa puuhailtavaa, sillä Angry Birdsit, nuo mahdollisesti Suomen tämän hetken tunnetuimmat linnut, ovat vallanneet museon!

Ensimmäiset pääskyset on muuten bongattu jo aika päivää sitten, joten se on kuulkaas, ystävät hyvät, kesä nyt! 

Tunnistatko nämä siivekkäät?

Ulla