Kun
nyt olemme viime aikoina liikkuneet täällä blogissakin enemmän museoiden
tekemän yleisötyön puolella ja kertoneet kaikesta siitä, miten museo näkyy
ulospäin, niin ehkäpä on aika tehdä pieni kurkistus kulissien taakse. Mitäs
kaikkea muuta museosta löytyykään kuin näyttelyitä ja mahtavia oheistapahtumia?
Vaikka
oma työsarkani istuukin enemmän juuri sinne yleisötyön piiriin, niin viime
viikolla sain ilokseni tehdä pienen ekskursion Pohjois-Karjalan museon
kokoelmavarastoihin. Pohjois-Karjalan museossa on varsinaisten kokoelmien
lisäksi opetuskokoelma, jonka esineitä voidaan tutkailla ja käsitellä
esimerkiksi koululaisryhmien kanssa ilman, että tarvitsee kauhusta kankeana
jännittää, mitä ainutlaatuisen arvokkaille museoesineille tapahtuu. Nyt
missiona oli löytää museon varastosta sopivia, opetuskokoelmaa täydentäviä
esineitä. Ja mikä olikaan etsinnän tulos, otetaanpa pari esimerkkiä.
Kuinka
moni tietää mikä tämä esine on? Arvauksia, villejä veikkauksia?
Mikä on tämä mystinen puupalanen? |
Näyttää
vain puiselta ällän muotoiseksi sahatulta laudalta, eikös niin. Mitäs
ihmeellistä tässä nyt sitten on? No, tämähän on huopatossujen kaava! Miten
fiksua tehdä kaava puusta, ei ainakaan rikkoonnu, rispaannu ja häviä niin
helposti kuin voipaperille tai kartongille väännetty versio. Eniten tässä
esineessä itseäni kuitenkin sykähdytti se, että ottaessani huopatossukaavan
käteeni, oli itsellänikin jalassa, mitkäs muut kuin huopatossut. Joku käsistään
kätevä ihminen on tehnyt tällaisen huopatossukaavan vuosikymmeniä sitten, ja
nyt minulla on jalassani lähestulkoon samanlaiset töppöset. Menneisyys ja
nykypäivä kohtaavat uskomattoman hienolla tavalla.
Tai
mitäs sanotte tästä:
Niin
no, lautaseltahan se vaikuttaa ja lautanenhan se on. "Vaatimaton ja
yksinkertainen esine", voisi moni sanoa, mutta kun hetken aikaa
pyörittelee lautasta käsissään, niin jopa alkaa mielikuvitus laukata. Kukahan
tältäkin lautaselta on syönyt, ja mitä? Pohjassa on kaiverrettuna kirjaimet
HGS, käyttäjän tai valmistajan nimikirjaimet kenties? Vai onko käyttäjä ollut
samalla myös lautasen valmistaja? Lautanen on tehty sorvaamalla, sillä sorvauksen
jäljet näkyvät ja tuntuvat sormiin selvästi. Lautasta tarkemmin tutkaillessaan
voi jo melkein nähdä itsensä jykevän, puisen pirtin pöydän ääressä ja kuulla
lattialankkujen narinan sekä tulen ritinän takanaan.
Nyt
nämä kaksi esinettä odottavat useiden muiden esineiden kanssa työhuoneeni
nurkassa luettelointia ja sen jälkeen ahkeraa käyttöä, sillä käyttöä vartenhan
nämä opetuskokoelman esineet on tarkoitettu. Ehkäpä juuri sinulla on
mahdollisuus seuraavan museovierailusi yhteydessä päästä nauttimaan näistä
kosketeltavaksi tarkoitetuista esineistä ja kokea sama sykähdyttävä tunne,
jonka minä sain kokea ottaessani käteeni huopatossukaavan.
Opetuskokoelma täydentyy... |
Ulla
Aika kuvaavaa kokoelmien asemasta tässä museossa, että blogissakin on vain yksi esineitä koskeva kirjoitus.
VastaaPoista